Berndt Johan Aminoff

Berndt Johan Aminoff syntyi Narvassa 16.3.1697. Kun venäläiset Suuren Pohjan sodan aikana hyökkäsivät Inkerimaalle Berndt Johanin äiti Elisabeth von Konow otti  muilta sukulaisilta esimerkkiä ja pakeni alueelta lastensa kanssa. Berndt Johan jätettiin Narvaan, todennäköisesti enonsa, Adolf Berndt von Konowin hoitoon. Kun Narvasta 16.3.1697 tehtiin hyökkäys, venäläiset ottivat hänet vangikseen ja todennäkäisesti tappoivatkin hänet. Kun venäläiset 10.8.1704 olivat valloittaneet Narvan Berndt Johan otettiin vangiksi ja lähetettiin Moskovaan. Hän oli silloin seitsemän vuotias. Moskovassa ruhtinas Repnin otti hänet hoiviinsa. Berndt Johan kastettiin kreikkalais-katoliseen uskontoon ja kasvattettiin ruhtinaan poikien kanssa. Moskovassa Berndt Johan tapasi isänsä, Gregori Aminoffin, joka oli otettu vangiksi Perevolotnajassa vuonna 1709. Gregori piti huolen siitä että Berndt Johan sai salaa luterialaista uskonnon opetusta. 

Berndt Johanin ura Venäjän armeijassa alkoi vuonna 1711. Silloin hän paašina seurasi tsaari Pietaria Prutin joelle ja Husi-nimiseen kaupunkiin, missä venäläiset olivat turkkilaisten piirittämiä. Rauha Venäjän-Turkin sodassa (1710-1711) solmittiin myöhemmin samana vuonna. Kaksi vuotta myöhemmin Berndt Johan seurasi Venäjän armeijaa Pommeriin, tällä kertaa adjutanttina. Vuonna 1717 hän seurasi armeijaa Unkariin. Siellä hän haavoittui kahdesti, ensimmäisellä kerralla häntä ammuttiin nuolella, ja toisella kerralla hän haavoittui kaksintaistelussa turkkilaisen upseerin kanssa. Turkkilainen ei selvinnyt hengissä taistelusta. Matkustaessaan takaisin Venäjälle Berndt Johan päätti mennä kiertotietä Tanskan kautta. Siellä hän otti palveluksen tanskalaisesta henkivartiokaartista, kunnes hänen oli pakko paeta kaksintaistelun takia. Hän saapui Riikaan vuonna 1718. Ruhtinas Repin, joka oli pitänyt hänest huolen Moskovassa, antoi suosituksen, jonka johdosta hänet ylennettiin venäläisen rykmentin luutnantiksi. 

Rauha Venäjän ja Ruotsin välillä solmittiin Uudessakaupungissa vuonna 1721. Toisin kun useimmat ruotsalaiset sotavangit Berndt Johanille ei myönnetty lupaa palata Ruotsiin, sillä hänet oli naturalisoitu venäjän alamaiseksi. Vuonna 1723 hän kuitenkin poikkesi reitiltään toista kertaa, hän suuntasi Puolan ja Preussin kautta ensin Stralsundiin ja sitten lopulta Tukholmaan, missä hän luopui kreikkalaiskatolisesta uskonnostaan. 18.5.1725 Berndt Johanista tuli Uudenmaan läänin jalkaväkirykmenttin sekä Karjaan rykmentin vääpeli. Hänelle annettiin Gumnäs-Odnäsin sotilasvirka-asunto Pohjassa. Siellä hän asui vuoteen 1735, jolloin hänet irtisanottiin luutnanttina. 

Vuonna 1743, "Pikkuvihan" (1742-1743) aikana, kun Venäjä oli miehittänyt Suomen, Berndt Johan osallistui kapinanhankeeseen venäläistä miehitysvaltaa vastaan muun muuassa nuoremman veljensä Carl Gustaf Aminoffin sekä K.M. von Numersin kanssa, jotka olivat hankeen aktiivisimpia jäseniä. Sunnitelmista kuitenkin luovuttiin kun rauhanneuvottelut Venäjän ja Ruotsin välillä olivat johtaneet positiiviseen tulokseen jo kesäkuussa 1743. Rauha solmittiin elokuun alussa samana vuonna. 

Berndt Johan meni naimisiin  vuonna 1725 tai 1726 Christina Catharina Körningin kanssa. Tämä kuoli vuonna 1736 Riilahden säteritilalla. Riilahden hän oli perinnyt isältään vuonna 1726. Berndt Johan oli huolehtinut tilasta vuodesta 1730 asti, mutta luopui kaikista vaatimuksistaan tilaan heidän pojansa Fredrikin hyväksi vaimonsa kuoleman jälkeen. Vuonna 1737 Berndt Johan meni naimisiin Anna Elisabeth Giösin kanssa. 

Berndt Johan omisti myös Gammelbyn Kemiössä. Tällä hän kuoli 82-vuotiaana 28.3.1779.